Juurikassäilörehu ohran korvaajana kasvavien ay-sonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa

vokKHO22Kirjasto Aj-k. Yksikön huom.: ER

Preparation of root crop silages, their quality, feeding value and possible use in ethanol production

vokKirjasto Aj-

Naattinauriin juurisäilörehu ohran korvaajana kasvavien ay-sonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa

vokKHO22Myynti MTT:n kirjasto. Yksikön huom.: ER

Yksivuotisten tuorerehukasvien sopeutuminen Suomen kasvuoloihin

vokKirjasto Aj-

TreeDT : tree pattern mining for gene mapping

We describe TreeDT, a novel association-based gene mapping method. Given a set of disease-associated haplotypes and a set of control haplotypes, TreeDT predicts likely locations of a disease susceptibility gene. TreeDT extracts, essentially in the form of haplotype trees, information about historical recombinations in the population: A haplotype tree constructed at a given chromosomal location is an estimate of the genealogy of the haplotypes. TreeDT constructs these trees for all locations on the given haplotypes and performs a novel disequilibrium test on each tree: Is there a small set of subtrees with relatively high proportions of disease-associated chromosomes, suggesting shared genetic history for those and a likely disease gene location? We give a detailed description of TreeDT and the tree disequilibrium tests, we analyze the algorithm formally, and we evaluate its performance experimentally on both simulated and real data sets. Experimental results demonstrate that TreeDT has high accuracy on difficult mapping tasks and comparisons to other methods (EATDT, HPM, TDT) show that TreeDT is very competitive.We describe TreeDT, a novel association-based gene mapping method. Given a set of disease-associated haplotypes and a set of control haplotypes, TreeDT predicts likely locations of a disease susceptibility gene. TreeDT extracts, essentially in the form of haplotype trees, information about historical recombinations in the population: A haplotype tree constructed at a given chromosomal location is an estimate of the genealogy of the haplotypes. TreeDT constructs these trees for all locations on the given haplotypes and performs a novel disequilibrium test on each tree: Is there a small set of subtrees with relatively high proportions of disease-associated chromosomes, suggesting shared genetic history for those and a likely disease gene location? We give a detailed description of TreeDT and the tree disequilibrium tests, we analyze the algorithm formally, and we evaluate its performance experimentally on both simulated and real data sets. Experimental results demonstrate that TreeDT has high accuracy on difficult mapping tasks and comparisons to other methods (EATDT, HPM, TDT) show that TreeDT is very competitive.We describe TreeDT, a novel association-based gene mapping method. Given a set of disease-associated haplotypes and a set of control haplotypes, TreeDT predicts likely locations of a disease susceptibility gene. TreeDT extracts, essentially in the form of haplotype trees, information about historical recombinations in the population: A haplotype tree constructed at a given chromosomal location is an estimate of the genealogy of the haplotypes. TreeDT constructs these trees for all locations on the given haplotypes and performs a novel disequilibrium test on each tree: Is there a small set of subtrees with relatively high proportions of disease-associated chromosomes, suggesting shared genetic history for those and a likely disease gene location? We give a detailed description of TreeDT and the tree disequilibrium tests, we analyze the algorithm formally, and we evaluate its performance experimentally on both simulated and real data sets. Experimental results demonstrate that TreeDT has high accuracy on difficult mapping tasks and comparisons to other methods (EATDT, HPM, TDT) show that TreeDT is very competitive.Peer reviewe

The effects of added glycerol or unprotected free fatty acids or a combination of the two on silage intake, milk production, rumen fermentation and diet digestibility in cows given grass silage based diets

The addition of glycerol or free fatty acids either alone or in combination to concentrate was studied for the effects on feed intake, milk production, rumen fermentation, blood metabolites and diet digestibility in dairy cows given grass silage ad libitum. The study was conducted on 12 mid-lactating cows, four of them ruminally cannulated. Barley-based concentrate (control diet, C) was given 7 kg/d as fed. In the other three diets, 36 g/kg of barley was replaced by glycerol (G) or a mixture of free fatty acids (FA) or by a combination of the two, making a total of 72 g/kg (GFA). The experimental design consisted of balanced 4 x 4 Latin squares with a 2 x 2 factorial arrangement of diets: the effects of G, FA and G*FA interaction. The FA diets significantly decreased silage intake, increased milk yield, decreased milk protein content, increased the concentrations of C18:0, C18:1, and C20:1 and decreased those of C8-16, and C18:3 fatty acids in milk fat. The FA diets also increased the concentration of nonesterified fatty acids in plasma, and decreased the digestibility of organic matter and neutral detergent fibre but increased that of fat. Glycerol decreased the molar proportion of acetate and increased the molar proportions of propionate and butyrate in the rumen, but the addition of glycerol did not have any effect on silage intake, milk yield or milk composition. Milk yield was highest when glycerol and free fatty acids were given together, showing a positive interaction

Kalaöljyn vaikutus rasvahappojen biohydrogenaatioon ja maidon rasva-happokoostumukseen

Linolihapon (C18:2n-6) biohydrogenaatio etenee pääsääntöisesti cis-9, trans-11 CLA:n kautta vakseenihapoksi (trans-11 C18:1) ja edelleen steariinihapoksi (C18:0). Koska epätäydellisen biohydrogenaation välituotteena pötsiin saattaa kertyä vakseenihappoa, joka muuttuu maitorauhasessa Δ9-desaturaasi-entsyymin vaikutuksesta CLA:ksi, biohydrogenaation merkitys CLA-tutkimuksessa on korostunut huomattavasti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä kalaöljyn annostustasolla vakseenihapon kertyminen pötsiin, ja sen seurauksena maidon CLA-pitoisuus voidaan optimoida. Kalaöljyä käytettiin maidon CLA-pitoisuutta tehostavan ruokinnan malliaineena.Koe suoritettiin 4 x 4 latinalaisen neliön koemallin mukaan. Kalaöljyä lisättiin lypsylehmien väkirehuun 0, 75, 150 ja 300 g/pv. Ruokasulan virtaus pötsistä määritettiin ottamalla näytteet satakerrasta. Kalaöljyn lisäys alensi säilörehun kokonaiskuiva-aineen syöntiä, mutta ei vaikuttanut väkirehujen syöntiin. Koska linoleenihappo oli säilörehun pääasiallisin pitkäketjuinen rasvahappo, sen saanti aleni säilörehun syönnin alentuessa. Väkirehun merkittävimmät rasvahapot olivat öljyhappo ja linolihappo. Kalaöljy sisälsi runsaasti eikosapentaeeni- (EPA C20:5n-3) ja dokoheksaeenihappoa (DHA C22:6n-3), joiden saanti lisääntyi odotetusti kalaöljyannosta lisättäessä. Suurin kalaöljyn lisäys vähensi lehmien maitotuotosta merkitsevästi. Kalaöljyllä ei ollut vaikutusta maidon valkuais- ja laktoosipitoisuuksiin. Maidon rasvapitoisuus sekä rasva- ja valkuaistuotokset pienenivät lineaarisesti kalaöljyannosta lisättäessä.Vaikka steariinihapon virtaus pieneni ja oktadekeenihappojen (C18:1) kokonaisvirtaus lisääntyi lineaarisesti kalaöljyannosta lisättäessä, rasvahappovirtauksien merkittävimmät tulokset saatiin vakseenihapon ja trans-10-oktadekeenihapon osalta. Vakseenihapon virtaus lisääntyi siten, että suurimmalla kalaöljyannoksella sen virtaus kääntyi laskuun. Trans-10-oktadekeenihapon virtaus puolestaan lisääntyi voimakkaasti kalaöljyannosta lisättäessä. Kalaöljyn lisäys ei kuitenkaan vaikuttanut linolihapon ja CLA:n virtaukseen, mikä osoittaa, että kalaöljyn lisäys heikentää erityisesti trans-C18:1-rasvahappojen pelkistystä pötsissä.Kalaöljyn lisäys muutti maidon rasvahappokoostumusta merkitsevästi. Maidon CLA-pitoisuus nousi kaikilla kalaöljykäsittelyillä ja suurin pitoisuus saavutettiin jo 150 gramman päivittäisellä kalaöl-jylisällä. Kalaöljyä edelleen lisättäessä maidon CLA-pitoisuus ei enää noussut. Trans-7, cis-9 CLA:ta ei muodostunut monityydyttymättömien rasvahappojen biohydrogenaatiossa yhtään, vaikka sen pitoisuus maitorasvassa oli huomattavan korkea. Muutokset maitorasvan C18:1-rasvahappoisomeerien pitoisuuksissa ilmaisivat hyvin satakerran ruokasulassa tapahtuneita muutoksia. Tässä kokeessa vakseenihapon muodostus pötsissä ja maidon CLA-pitoisuus olivat suurimmillaan 150 gramman kalaöljyannoksella

Kala- ja kasviöljylisäysten vaikutus maidon CLA-pitoisuuteen ja maitorasvan depressioon

Maitorasvan konjugoidun linolihapon (CLA) pitoisuuden nostaminen perustuu ruokintastrategiaan, jolla vakseenihapon virtausta pötsistä pyritään lisäämään. Tällainen ruokinta muuttaa yleensä myös trans-10 ja trans-11 oktadekeenihappojen (C18:1) pitoisuuksia maitorasvassa. Varsinkin trans-10 oktadekeenihapon lisääntynyt pitoisuus maitorasvassa on yhdistetty maidon rasvapitoisuuden pienenemiseen (maitorasvan depressio) sekä CLA:n erityksen pienenemiseen maitorauhasessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vaikuttaa kala- ja kasviöljyjen avulla pötsin biohydrogenaatioon siten, että maitorasvan CLA-pitoisuus nousee, sekä selvittää, mitkä tekijät mahdollisesti aiheuttavat maitorasvan depressiota. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, ovatko kalaöljyn avulla saadut muutokset trans-C18:1 muodostumisessa yhteydessä ruokinnan monityydyttymättömien rasvahappojen lähteeseen. Tutkimus tehtiin neljällä pötsifistelöidyllä Ay-rotuisella lypsylehmällä, joiden perusrehuina olivat rajoittuneesti käynyt nurmisäilörehu sekä ohrapohjainen väkirehu suhteessa 60:40 (kontrolliruokinta). Koe suoritettiin 4 x 4 latinalaisen neliön koemallin mukaan, ja koekäsittelyinä olivat (1) kontrolli, (2) kalaöljy 200 g/pv (K), (3) kalaöljy 200 g/pv + auringonkukkaöljy 500 g/pv (KA; runsaasti linolihappoa) sekä (4) kalaöljy 200g/pv + pellavaöljy 500 g/pv (KP; runsaasti linoleenihappoa).Öljylisät vaikuttivat eri tavoin maitorasvan CLA-pitoisuuteen. Näistä KP-käsittely nosti cis-9,trans-11 CLA:n pitoisuutta KA-käsittelyyn verrattuna (3143 ja 1842 mg/100 g rasvahappoja; RH, vastaavasti). Lisäksi se nosti trans-11 C18:1 pitoisuutta enemmän kuin kalaöljy-linolihappolisä (P<0.01) (KP ja KA 7.66 ja 4.68 g/100 g RH, vastaavasti). Kasviöljylisät nostivat trans-10 C18:1 pitoisuutta pelkkään kalaöljyyn verrattuna (P<0.01), ja KA-käsittely nosti sitä enemmän kuin KP-käsittely (P=0.07) (KA ja KP 9.43 ja 6.85 g/100 g RH, vastaavasti), samoin kuin trans-10, cis-12 CLA:n pitoisuutta (KA ja KP 21.5 ja 5.78 g/100 g RH, vastaavasti).Tämän kokeen perusteella kalaöljy-linoleenihappolisä nostaa maidon CLA-pitoisuutta enemmän kuin kalaöljy-linolihappolisä, kun lehmä on nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla. Vaikka kalaöljy-linolihappokäsittely nosti maidon rasvasynteesin estoon liitettyjen trans-10, cis-12 CLA:n ja trans-10 oktadekeenihapon pitoisuuksia, se ei kuitenkaan pienentänyt maidon rasvapitoisuutta kalaöljy-linoleenihappokäsittelyyn verrattuna, joten tämän kokeen perusteella pelkästään nämä rasvahapot eivät selitä maitorasvan depressiota. Kalaöljyn lisänä annetut kasviöljyt nostivat trans-oktadekeenihappojen (P<0.001) ja pienensivät lyhytketjuisten rasvahappojen (P<0.001) pitoisuutta maidossa pelkkään kalaöljyyn verrattuna, joten on mahdollista, että nämä käsittelyt ovat nostaneet maitorasvan sulamispistettä siinä määrin, että sen eritys maitorauhasessa on hidastunut.Tutkimus kuuluu MTT:ssä meneillään olevaan EU:n rahoittamaan BioCLA-projektiin (Production of CLA enriched dairy products by natural means)

Heinänurmen säilöntämenetelmän vaikutus maidon rasvahappokoostumukseen

Maito on monipuolinen rasvahappojen lähde. Maitorasvan koostumusta voidaan muokata lisäämällä haluttujen rasvahappojen saantia rehusta sekä vähentämällä tyydyttymättömien rasvahappojen biohydrogenaatiota pötsissä. Lypsylehmien rehuannoksen kuiva-aineesta yleensä 40 - 60 % on karkearehua joko tuoreena, säilörehuna tai heinänä. Karkearehun vaikutuksesta maidon rasvahappokoostumukseen tiedetään kuitenkin vähän. Nurmikasvien lehtien rasvahapoista tyypillisesti yli 50 % on alfalinoleenihappoa (cis-9,cis-12,cis-15 18:3) ja 10 – 20 % linolihappoa (cis-9,cis-12 18:2). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka heinänurmen säilöntämenetelmä vaikuttaa maidon rasvahappokoostumukseen.Kokeet tehtiin Jokioisilla Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa, Kotieläintuotannon tutkimuksen koe-eläintallissa kesällä (koe 1) ja talvella (koe 2) 2005. Kummassakin kokeessa oli viisi useamman kerran poikinutta ay-lehmää. Kokeen 1 alkaessa lehmien poikimisesta oli kulunut 229 ± 31,7 päivää ja kokeen 2 alkaessa 53 ± 5,3 päivää. Kokeessa 1 oli kaksi jaksoa. Ensimmäisellä jaksolla kaikki lehmät saivat karkearehunaan niittorehua ja toisella jaksolla latokuivattua heinää. Koe 2 toteutettiin osittain toistettuna 3x3 latinalaisena neliönä. Koekäsittelyinä olivat heinä, painorehu sekä hapolla säilötty rehu. Jakson pituus oli kummassakin kokeessa 14 päivää. Kokeiden 1 ja 2 säilörehut ja heinä niitettiin samasta timotei-nurminatakasvustosta 15.6.2005. Myös kokeen 1 niittorehu oli tästä kasvustosta. Lehmät saivat karkearehua vapaasti ja väkirehua 7 kg/päivä (koe 1) tai 9 kg/päivä (koe 2).Karkearehun kuivaaminen ei vaikuttanut karkearehun syöntiin eikä maito- ja valkuaistuotokseen, mutta se vähensi rasvatuotosta. Lehmät söivät enemmän säilörehua kuin heinää (keskimäärin 13,1 vs. 11,8 kg ka/pv). Säilörehua saaneet lehmät myös tuottivat enemmän maitoa ja rasvaa kuin heinää saaneet, mutta valkuaistuotokseen säilöntämenetelmällä ei ollut vaikutusta. Säilöntäaineen käyttö lisäsi säilörehun syöntiä (+ 1,6 kg ka/pv) sekä rasva – ja valkuaistuotosta, mutta se ei vaikuttanut maitotuotokseen.Niittorehua saaneiden maitorasva sisälsi vähemmän tyydyttyneitä ja enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja kuin heinää saaneiden maitorasva. Niittorehu lisäsi mm. öljyhapon (cis-9 18:1), konjugoidun linolihapon (CLA), linolihapon ja alfalinoleenihapon osuutta maitorasvassa heinään verrattuna. Maitorasvan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaispitoisuuksissa ei ollut eroa heinä- ja säilörehuruokintojen välillä. Säilörehuruokinta vähensi suuntaa-antavasti alfalinoleenihapon ja lisäsi merkitsevästi steariinihapon (18:0), trans-18:1:n ja CLA:n osuutta maitorasvassa heinäruokintaan verrattuna. Erot maitorasvan koostumuksessa olivat pienet säilörehuruokintojen välillä. Säilöntäaineen käyttö ei vaikuttanut maitorasvan alfalinoleenihappopitoisuuteen, mutta lisäsi merkitsevästi steariinihapon ja trans-18:1 rasvahappojen sekä suuntaa-antavasti CLA:n osuutta maitorasvassa

Toiminnanohjausjärjestelmän päivityssuunnitelma

Lameco LHT Oy on varpaisjärveläinen yritys, joka tuottaa hirsitaloasumisen ja rakentamisen ratkaisuja. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka yrityksen käyttämän tuotannonohjaussovelluksen uudistaminen yrityksen tarpeita vastaavaksi kannattaisi toteuttaa. Yrityksen käytössä oleva toiminnanohjausjärjestelmä pohjautuu Access-tietokantaan ja on monelta osa-alueeltaan jäljessä yrityksen nykyisistä tarpeista. Uuden järjestelmän ensisijainen tarkoitus on korjata vanhassa järjestelmässä havaitut ongelmat ja puutteet sekä toimia kasvualustana mahdollisen kokonaisvaltaisen toiminnanohjausjärjestelmän jatkokehitykseen. Työssä kuvataan nykyisen järjestelmän ominaisuuksia sekä sitä, kuinka suunniteltu uusi järjestelmä ratkaisee siinä havaitut ongelmakohdat. Lisäksi työssä on käsitelty erästä avoimen lähdekoodin toiminnanohjausjärjestelmää, OpenERPiä. Uuden järjestelmän suunnittelutyössä hyödynnettiin opittuja ohjelmistosuunnittelun menetelmiä sekä MySQL Workbench -työkalua. Työn lopputuloksena syntyi uuden toiminnanohjaussovelluksen määrittelydokumentti, jossa ovat kuvattuina asiakkaan tarpeet uuden sovelluksen kehitystyön selventämiseksi ja helpottamiseksi. Yrityksen pohdittavaksi jää, kuinka järjestelmää ryhdytään uudistamaan.This thesis was commissioned by Lameco LHT Oy, which is a company providing solutions for log home construction and other building purposes. The aim was to determine how an ERP system used at Lameco’s factory could be upgraded to meet the company’s current and incoming needs. The main objectives in designing of the new system were to fix the problems found in the current system while leaving room for adding more features in the future. The company’s ERP system was based on Access database and had not been developed actively in years. The basic methods of software design as well as MySQL Workbench tool were utilized in the redesign. In addition, using OpenERP instead of the newly designed system was discussed. As a result of this thesis, a product requirements document was produced. With the document, the company can move forward with the development of the new system